What is this sh*t

Mua suunnattomasti ärsyttää se, että salille mennessä joudun suunnittelemaan yllättävän paljon. Tai noh, ylipäätään joka asiassa joutuu suunnittelemaan todella paljon. Se vie aikaa ja turhauttaa. Oikeasti pitäisi ajatella niin, että tekee vaan.

Ja onhan sitä tehtykkin, automaattisesti vaan luo itselleen tietyt tavoitteet niin sanonut normit jota noudattaa sitten kuin raamattua, itse helvetillisesti ajattelen juuri näin, eli sanotaan että olen luonut päähäni kuvitelman jossa käydään salilla 3-5x viikossa. Jos minulla sattuu olemaan paljon aamuvuoroja, tämä väistämättä jää, sillä vihaan käydä 4 jälkeen sillä silloin siellä käy ihan saatanasti porukkaa kun on päivystysaika.

En vihaa ihmisiä (paljoa), vaan tykkään tehdä reenin hyvällä sykkeellä, en pidä seisoskelusta ja jonottamisesta laitteisiin tai tilanpuutteesta. Vaihtoehtoisesti toki salilla menen, vaikka olen kuvitellut treenini jo aikaisemmin päässäni tyylillä Hack-Smith-Super squat-Prässi jne, ei se aina mene niin, joku muu lurjus tekee siinä kuitenkin JUST silloin kun sinä siihen haluat. Sitten joutuu soveltamaan, mutta se ei välttämättä ole huono asia. Luonnollisestikkin reenaamme niissä laitteissa - paikoissa, joista itse pidämme. Ei ole siis häpeä jonottaa 10minuuttia prässiin jos sattuu siitä pitämään. Pointtini oli se, että tyyli jolla itse tykkään tehdä, ei aina onnistu ja silloin sovelletaan, se että se ei ole hyvä juttu - päinvastoin! nyt "joudun" tekemään jotain vastaavaa erilaisessa laitteessa tai eritavalla saattaakin jumittaa lihakseni viikoksi sillä se saa uutta ärsykettä.

Jos jatkuvasti treenaisimme samalla tavalla, ei lihakset voisi kehittyä saamastaan "normaalista" ärsykkeestä johon se on tottunut. Treenaamisen pitää olla kovaa, monipuolista ja ennenkaikkea haastavaa jotta saadaan haluttu lopputulos, oli se mikä tahansa se vaatii aina töitä. Kun treenaamme erilaisilla sykkeillä, liikkeillä, kovuudella ja tyyleillä saadaan aineenvaihdunta melkeempä muuttamaan suuntaansa. Jos se kiertäisi myötäpäivään nyt se aivan varmasti lähtisi vastapäivään muutoksista. Myöskin lihaskipeys on taattua.

Mikäs sen ihanempaa kuin saatanan kipeät jalat ja portaat. Ai että. Itse kyllä henkilökohtaisesti pidän siitä että lihakset ovat kipeät, tiedän tehneeni jotain. Mutta valitettavasti se ei kuitenkaan ole aina läsnä, sillä salilla useamman vuoden juosseena tiedän etteivät ne enään joka päivä ole juntturassa.

Nyt 3 päivää hyvin levänneenä ajattelin huomenna ennen iltavuoroa käydä treenaamassa selkää, ai että. Selkäpäivä on paras päivä! Olen aloittanut juuri myöskin 6viikon selkäprojektin jossa joka kerta ennen salitreeniä tehdään 100 toistoa alataljaa selälle. Tämä aktivoittaa selän lihaksia, lisää verenkiertoa ja saadaan selkään ulottuvuutta, näin ollen tiristellään rasvaa selästä. Myöskin erinomainen tapa lämmitellä selkää ennen itse treeniä, itse olen ainakin huomannut saavani paremman tuntuman selkään tämän ansiosta!

Kivoja reenejä kaikille, hyvää viikonloppua!

<3M

After storytime

Nytkun on nolot aloittelut ja pahoittelut viivästyneistä blogiteksteistä suoritettu, voidaankin siirtyä itseasiaan, eli siihen mikä niissä reeneissä nyt sitten tökkii?

No tämä itse vittusaatana reidessä! Multa tosiaan poistettiin luomi tosta aikalailla karvaa vaille sisäreidestä, kuitenki niin saatanallisesta paikasta, että se haittaa no.... KAIKKEA! "Millos niitä jalkoja ja saa sitten treenata?" Oli ensimmäinen asiani eilen lääkärille tikkien poiston yhteydessä.. " viikko vielä AINAKIN pitäisi odotella"

Noin niinkuin omasta mielestä viikko on silkkaa horroria! Tässähän on JO odoteltu viikko, koska noita tikkejä saa lakata varomasta. Samaan aikaan myöskin yläkroppa huutaa lääkärille - anna sille saatana lupa reenata jalkoja, me ei kestetä enään. Joka päivä on siis luukutettu vuorotellen selkää, olkapäitä, hauiksia, ojentajia ja rintaa. Kaikki tietenkin erikseen, jotta aika menisi nopeammin, tästä syystä reenien pituudetkin ovat olleet omaa mieltä naurattavia, milloin 20min, milloin 30min milloin just ja just se 50min.

 

Tiedän, ettei tämä ole ainaista elämää ja koipeni kuntoutuu kyllä, tämä ei ole maailmanloppu vaan päinvastoin hyvää vastapainoa jalkojen treenaamiselle, mikä on yksi intohimoni. Tämä on ollut hyvää aikaa käsille ja koko yläkropalle ylipäätään näyttää mitä ne on miehiään. Kananpoikasiahan nuo vielä ovat.

Miksi too fat to be fitness? Omasta mielestä olen aivan liian fitness olemaan just fat. Kai sieltä kropasta kuitenkin löytyy jotain, joka tekee musta edes vähän fitneksen, vaikken siihen halua lokeroituakaan.

Se, että ei "saa" tehdä jotain on maailmaloppu. Mulla on ollut 21-vuotta aikaa treenata jalkoja, mutta sen sijaan olen tehnyt käsiä, just for fun. Hetikun se huvi kielletään alkaa omanpään sisällä se vittuilu ja taistelu miksi niin ei saa tehdä ja kuinka paskaa elämä on. Sama juttu joka asiassa, olet ruokavaliolla eikä siihen luonnollisesti kuulu mässyt,sipsit ja limut yms muut herkut. Silloin niitä vasta tekeekin mieli ja ruokavalion tekijäsi on täysi paska. Miksei se saatanan fitnesshirmu, jota kutsut personal traineriksesi ole lisännyt sinne vapaasyöntejä? Mikset vain voi syödä ohi? 

No voi helvetin kuustoista, olet maksanut palvelusta jonka tavoitteena on sitten mikä on, mutta jotain mitä itse haluat ja josta olet maksanut. Silti se personal trainer kieltää kaiken kivan. Miksi? Siksi että olet tuhottoman läski ja aiheutat itsellesi ainoastaan hallaa ottamalla sen yhdenkin suupalan siitä mokkapalasta. Sille on AINA syy miksi et saa syödä muuta kuin listalla olevia tuotteita. Valitettava totuus kuin on se, että haluttuun lopputulokseen päästään vain tekemällä kovaa duunia ja syömällä niin kuin se paska PT on sanonut, sillä ei hänen kroppansa korvaa sinun kroppaasi vaikka kuinka haluaisit. 

Sad story, tältä kuitenkin näillä viikoilla on tuntunut, kun liikunta on ollut mitä on, kun kaikkea ei vaan voi syödä vaikka saikulla olenkin maannut, olen olevinaan levännyt ja silti niin saatanan nälkäinen. Totuus on vain se että mitä kiireisempi olet, sen vähemmän aikaa sinulla on miettiä: Mitäs paskaa tänään vetäisi ruokavalion ohella?

Ens kerralla taas enemmän!

<3M

Story of my fit fat life

Tervetuloa seurailemaan minun fit fat gym neuroottista elämää. Täällä kirjoittelee 21-vuotias neitokainen joka rakastaa ruokaa ja salilla käymistä. En ole elämältäni kokki, en fitness urheilija - en nyt, enkä välttämättä koskaan. Teen asioita jotka tuntuvat minusta hyvältä ja mitä minä elämältäni haluan.

Elämässäni on henkilöitä, joille fitness on pyhä ja elämäntapa. Elämässäni on monia urheilijoita, niin yksilölajeissa kuin joukkuelajeissakin. Olen itsekkin ollut tiimipelaaja monia vuosia, joka päättyi lopulta toiseen neuroottiseen ongelmaani - nimittäin työntekoon. Olen aina ollut kovatyttö tekemään töitä ja näin ollen täytettyäni 18 ne pallopelit jäivät siihen ja alkoi itsensä elättämisen talkoot ja oman elämän työstäminen!

Tältä elämäni näyttää pääosin, puhdasta ruokaa (välillä ei niinkään..) liikuntaa ja vähän lisää liikuntaa..

En tee liikunnasta numeroa, jos en kerkeä salille, silloin en yksinkertaisesti kerkeä. Jos en jaksa mennä niin en myöskään mene. Toki välillä voi fiilis olla paska, mutta salille raahautumisen jälkeen tunnelma on toinen. Reeni kulkee ja elämä hymyilee - that's whats life is all about.

En ole (vielä) niin täynnä fitnesstä että en sallisi itselleni huvituksia, etten söisi paskaa tai kävisi ulkona. Tottakai käyn, olenhan vain ihminen. 

  

Valitettavasti monet ihmiset ympärillä eivät aina tajua jos et juo alkoa tai lähde joka päivä mäkkäriin. Mutta koen kuitenkin oman onnellisuuteni tärkeämmäksi kuin heidän tarpeensa. En halua tuomita/laiminlyödä ketään, haluan vain luoda toista näkökulmaa asioihin. 

Mikä siis olen? Itsekoen olevani vain ihminen joka tekee asioita oman hyvinvointinsa tähden. Elämä on juuri niin vaikeeta kuin siitä itse tekee.

Kerron mielelläni lisää, kun päästään pidemmälle, tässä kuitenkin pintaraapaisu siitä mitä on tulossa ja mitä minä teen!

Tervetuloa seurailemaan!

ps. Minut löytää instagramista nimimerkillä Suskidd 

<3 M